Alkuvuoden kestänyt vapaaherran elämäni on tullut päätökseen. Tilalle on tullut jatkuva kiire ja päällekkäin asettuneet asiat. Pitipä humanistin taas käydä ostamassa kalenteri, jotta muistaisi kaikki sovitut tapahtumat. Ei-mitään on muuttunut koko-ajan kauheasti-tekemistä -elämään. Eikä siinä mitään, sopii mulle.

Näin pari kuukautta jatkuneen henkisen vapauden jälkeen kiireinen kellontarkka aikataulu saattaa kuitenkin alkaa ahdistaa. Mutta onneksi ei vielä!