Tänään on pistetty askelia eteenpäin työrintamalla vallan vauhdikkaasti. Pieniä askelia tosin vielä... Kyllä tästä päivästä on jotain hyvää seurannut, ei siis pelkkää päänsärkyä ja väsymystä. Jaksan taas luottaa itseeni ja ehkä se tulevaisuuskin valaistuu.  Hieman aamupäivällä nauratti toisten esittämät kommentit tulevasta urasta ja etenkin oma reaktioni niihin: minäkö? Mutta, miksipä ei?

Kun yksi ovi sulkeutuu, on tuhat avoinna.

Kevättä odotellessa, hymy taas huulilla...