Sinänsä hassua... Aiemmin olin jotenkin ahdistunut haastatteluihin mennessäni, sillä halusin hakemiani työpaikkoja tosissani. Nykyisin olen puolestaan haastatteluissa ollut täysin oma itseni ja kysymyksiinkin olen suhtautunut puoliksi hällä väliä -asenteella. Ja kas kummaa, töitä on tarjottu jo useammastakin paikasta.
Alkuvuodesta pelkäsin edessä häämöttävää työttömyysjaksoa ja aloin hommata itselleni kaikenlaista tekemistä. Nyt aika ei meinaa riittää kaiken sovitun tekemiseen. Mutta pitkään jatkuneen kaamoksen jälkeen tämä pienoinen vilinä ja vilske on tervetullutta.
]]>Näin pari kuukautta jatkuneen henkisen vapauden jälkeen kiireinen kellontarkka aikataulu saattaa kuitenkin alkaa ahdistaa. Mutta onneksi ei vielä!
]]>Mukava ja rauhallinen viikonloppu on takana, vaikkakin kissa herätti taas viikonloppuna liian aikaisin. Mutta minkäs toinen nälällensä voi. Eikä Ronjalle voi laittaa ruokaa etukäteen, sillä se syö kaiken kerralla ja oksentaa sen jälkeen. Siispä melko säännösteltyä on kissan ruokailut.
Niin, se on helmikuukin lopuillaan...
]]>Pystyisi edes syömään jotain kunnolla. Tänään söin lounaaksi purkin tomaattitonnikalaa ja soijajäätelöä, jippii... Jostain pitäisi saada vähän energiatason nostatusta, mutta kun ei huvita vatsakivun pelossa syödä juuri mitään. Ensi viikolla sitten selviää, onko edessä taas yksi lääkekuuri. Voin kyllä sanoa melko varmasti että näin käy.
Tekisi niin mieli perunamuusia ja tuoretta pullaa...
]]>Ja kuuntelisi edes hyvää musiikkia.
Milläköhän tuon saisi hiljennettyä? Naapurisovun nimissä en haluaisi ryhtyä valittavaksi ja nalkuttavaksi akaksi, mutta ei kai muukaan auta. Vai pitäisikö alkaa harrastaa pienimuotoista ajan-sut-kotoa-jos muu-ei-auta -terroria?
]]>Kun yksi ovi sulkeutuu, on tuhat avoinna.
Kevättä odotellessa, hymy taas huulilla...
]]>Eipä kai auta muuta kuin nostaa kissa pöydälle. Selvitettävä missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Tällä hetkellä olisi kyllä tarpeeksi muutakin ajateltavaa ja huolehdittavaa. Itseä kuitenkin surettaa nuo suunnitelmat, enkä haluaisi satuttaa itseäni tulevaisuudessa enää enempää. Ajattelen juuri niin tylysti kuin eräs ystävänikin: en haluaisi seurustella ihmisen kanssa "turhaan", ilman että koko suhteella on jotain merkitystä, vaikka muuten kaikki sujuisikin hyvin. Jos seurustelen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole tulevaisuutta, tarkoittaa se samalla sitä, että en ehkä tapaa sitä "elämäni miestä". Olen kai kuitenkin sen verran romantikko, että haluan uskoa seurustelun johtavan johonkin. Ja olisi kai mukava tehdä tämän jutun suhteen jonkinlaisia tulevaisuudensuunnitelmia, varsinkin kun tulevaisuus näyttää tällä hetkellä muuten varsin synkältä.
]]>